Joel Coen: The Hudsucker Proxy (1994)

I've never been a big fan of Coen brothers. They have some entertaining movies, nothing more. But this was no movie at all. I don't know about Tim Robbins but Paul Newman is a great actor and now he did a mistake. The Hudsucker Proxy is a wrong movie to be with. It's quite boring (it's longer than it's lenght) and then there's nothing more to tell.

LIFE SUCKS:

En ole koskaan ollut mikään iso Coenin veljesten ihailija. He ovat tehneet pari viihdyttävää elokuvaa, siinä kaikki. Mutta tämä ei kyllä ollut mikään elokuva ollenkaan. Enpä tiedä Tim Robbinsista, mutta Paul Newman on huippunäyttelijä ja nyt hän teki virheen. The Hudsucker Proxy on täysin väärä elokuva hänelle. Se on melko pitkästyttävä (kestoaan pitempi), eikä siitä sitten ole muuta kerrottavaa.

Roman Polanski: Pirates (1986)

Everyone warned about this movie. I didn't belive them: Roman Polanski (my youth's hero), Walter Matthau (great comedian) and pirates (every little boy's dream)!
How wrong you can be.

SOME FIGHT:

Kaikki varoittivat tästä leffasta. Minä en uskonut heitä: Roman Polanski (nuoruuteni sankari), Walter Matthau (mahtava koomikko) ja merorosvot (kaikkien pikkupoikien unelma)!
Kuinka väärässä voikaan olla.

Charlie Chaplin: City Lights (1931)

I've never understand what's so great in Charles Chaplin? Silent Tramp was cruel, unsophisticated, dishonest and unfriendly. He was no hero at all.
And when he began to make feature films he made the same mistake than the most: he thought that he would be an artist.
I like A King in New York (1957) and A Countess from Hong Kong (1967) (Marlon Brando is irresistible funny running between cabins in women's dressing gown!). But the rest of his films... rubbish! For example The Great Dictator (1940). Chaplin cried that his moustache has been stolen. I'll wonder why Oliver Hardy was so calm?
This City Lights is an effort to be wise and sensitive but it turns to be just dull. (Not to mention that Chaplin needed 300 takes for the Tramp's and blind girl's first meeting scene.

SOME LIGHT IN THE END OF A TUNNEL:

En ole koskaan ymmärtänyt Charles Chaplinin suuruutta? Mykän kauden Kulkuri oli julma, sivistymätön, epärehellinen ja epäystävällinen moukka. Ei mikään sankari.
Ja kun hän alkoi tehdä pitkiä elokuvia, hän teki juuri saman erehdyksen kuin kaikki muutkin: hän luuli olevansa taiteilija.
Minä pidän elokuvista Kuningas New Yorkissa (1957) ja Hong Kongin kreivitär (1967) (Marlon Brando on vastustamattoman hauska säntäillessään naisten aamutakissa hyttien väliä!). Mutta muut leffat... roskaa! Esimerkiksi Diktaattori (1940). Chaplin itki, että hänen viiksensä on varastettu. Ihmettelenpä, miksi Oliver Hardy säilytti mielenmalttinsa?
Kaupungin valot on yritys olla viisas ja tunteikas, mutta elokuva on lopulta vain tylsä. (Puhumattakaan siitä, että Chaplin tarvitsi 300 otosta Kulkurin ja sokean tytön ensi tapaamisen kuvaamiseen.)

Alfred Hitchcock: Vertigo (1958)

Now, here we have another director that I appreciate very much! I love his older English season and I love his American productions. I've collected every of them except some silent movies.
But. I don't understand this film. It's a riddle for me why this Vertigo is so famous and respected?
I can't believe to it's story. It's silly. And it's quite boring to watch James Stewart wandering and driving here and there.
I guess that the only reason why Alfred Hitchcock made this film is Kim Novak.

SOME BAD NEWS:

No niin, tässäpä toinen ohjaaja, jota arvostan mittaamattomasti! Hänen Englannin kautensa työt ja Amerikan kautensa tuotannot muodostavat ylittämättömän vuon viihde-elokuvia. Olen kerännyt ne kaikki lukuunottamatta joitakin mykkäelokuvia.
Mutta. Tätä leffaa en ymmärrä. Minulle on täysi arvoitus, miksi Vertigo on niin kuuluisa ja arvostettu?
Tarina on epäuskottava. Se on typerä. Ja on jokseenkin tylsää katsella James Stewartia vaeltelemassa ja ajelemassa ympäriinä.
Luulenpa, että ainoa syy, miksi Alfred Hitchcock ylipäänsä teki tämän elokuvan, on Kim Novak.

Woody Allen: Match Point (2005)

The sad thing is that I love Woody Allen movies. I've got almost every of them in my own bookself. But this film I don't get.
I don't understand what's the catch in it? Where's the story developing to... somewhere.
Nothing just happens untill the end credits come to screen.

CATCH POINT:

Surullisinta asiassa on tietysti se, että rakastan Woody Allenin elokuvia. Itse asiassa kirjahyllyssäni on melkein jokainen niistä. Mutta tätä filmiä en ymmärrä.
En ymmärrä, mikä on sen juju? Missä vaiheessa tarina alkaa kehittyä... minnekään.
Mitään ei vain tapahdu, ennen kuin lopputekstit tulevat kankaalle.

Aki Kaurismäki: Tulitikkutehtaan tyttö (1990)

You can take any of Aki Kaurismäki's movies and they are all bad. In matter of fact I took. I dislike all of them. They are so artificial and fake and dull that there's no way to measure it.
The way people talk and the appearance and everything. Dull dull dull.
Tulitikkutehtaan tyttö (The Match Factory Girl) is no exception. It's the same sausage than rest of productions.

SOME LIGHTNING:

Voit ottaa minä tahansa Aki Kaurismäen leffan ja ne ovat kaikki yhtä surkeita. Itse asiassa minä otin yhden summamutikassa. Minä inhoan niitä kaikkia. Ne ovat niin keinotekoisia ja tylsiä, ettei mitään määrää. Ihmisten tapa replikoida ja elokuvan ulkoasu ja kaikki. Tylsää tylsää tylsää.
Tulitikkutehtaan tyttö ei ole mikään poikkeus. Se on samaa pötköä kuin kaikki muukin tuotanto.

M. Night Shyamalan: Lady in the Water (2006)

Well there's a movie with no life at all. I think that the director (and writer!) Mr. M. Night Shyamalan got a great idea: to make a movie of his own bedtime story. And then he got the cameras rolling. And then... he just couldn't stop the project.
Even he himself can't believe in this movie. It's just not possible?
Lady in the Water is a flop in every aspect.

I'M ONLY THE PIANOPALYER:

No niin, tässäpä elokuva, jossa ei ole minkäänlaista eloa eikä elämää. Luulisin, että ohjaaja (ja myös käsikirjoittaja!) herra M. Night Shyamalan sai mielestään loistavan idean: teenpä keksimästäni iltasadusta leffan. Sitten hän laittoi kamerat käyntiin. Ja sitten... ei vain pystynyt lopettamaan projektia.
Edes hän itse ei voi uskoa tähän elokuvaan. Se ei ole mahdollista?
Lady in the Water on täydellinen floppi tarkastelipa sitä miltä kantilta tahansa.

Terry Gilliam: Tideland (2005)

I think one of all time most wonderful and beautiful movie is Terry Gilliam's The Fisher King (1991). It makes me cry, every time (and for good reasons...).
But. This is not A Fisher King. Obviously.
This is just a boring movie. It's not fine or thrilling or mysterious. It's just dull and a waste of time.
I would like to like this film.

I'M SO SAD:

Yksi kaikkien aikojen ihanimpia ja kauneimpia elokuvia on Terry Gilliamin The Fisher King (1991). Sen ravintolakohtaus saa minut itkemään, joka kerta (ja ihan oikeista syistä...)
Mutta. Tämä ei ole mikään Fisher King. Ei todellakaan.
Tämä on vain yksi pitkästyttävä leffa. Se ei ole hieno, ei jännittävä eikä edes salaperäinen. Se on vain tylsä leffa ja pelkkää ajanhaaskausta.
Minä olisin halunnut pitää tästä elokuvasta.

Steven Soderbergh: The Good German (2006)

Now, there's a movie that makes you think. The thought: why and to whom on earth is this film made for?! There must be an answer but I haven't found it. I'm totally lost.
In principle there's some idea: the director, The George Clooney and the paying homage to black and white period. But after four minutes of the beginning you just wait this movie to end. (And it feels like it would never end... But it ends after all and then you stand up and clap your hands and you know what the word freedom really means.)
I've heard that Steven Soderbergh has done another movie too?

THE LITTLE WONDERER:

No niin, tässäpä elokuva, mikä saa katsojansa todella miettimään. Miettimään, että miksi ihmeessä ja kenelle kummalle tämä elokuva oikein on tehty?! Kyllähän siihen täytyy olla vastauskin, mutta minä en ole sitä keksinyt. En tosiaan.
Periaatteessa leffassa on ajatusta: nimiohjaaja, the George Clooney ja pastissimainen tyylittely mustavalkoiseen aikakauteen. Mutta kun elokuvaa on kulunut neljä minuuttia, sitä alkaa vain odotella leffan loppumista. (Ja vähitellen alkaa tuntua, ettei se kuitenkaan lopu koskaan... Mutta kyllä se loppuu ja sitten pitääkin karata ylös ja hakata käsiään ja yhtäkkiä tajuaa oikeasti, mitä vapaus tarkoittaa.)
Olen kuullut, että Steven Soderbergh on tehnyt jonkun toisenkin elokuvan?

Mark Romanek: One Hour Photo (2002)

Now, this is a good movie: it's economic and logical. It makes you to believe to it's story. The director (Mark 'Never-Heard' Romanek) is very talented to keep the things going. Even Robin Williams (who I appreciate much as comedian) is great in his role.
But. Right in the end of the movie all crashes and thriller movie turns to a trivial chasemovie that makes you feel embarassed! Oh my Good! It's a Short Kiss Goodnight! Bye bye One Hour Photo!

I'LL WONDER:

Timmi ja perusteltu leffa, joka saa uskomaan tarinaansa. Ohjaaja (Mark 'Never-Heard' Romanek) kuljettaa tarinaa luontevasti. Paljon pitämäni Robin Williamskin onnistuu tässä roolissaan.
Mutta. Sitten rysähtää aivan loppumetreillä ja elokuva muuttuu nolostuttavaksi takaa-ajoksi! Jesta ja varjele! Bye Bye Baby, baby Goodbye! Hyvästi One Hour Photo!

Peter Webber: Girl with a Pearl Earring (2003)

This is not a Scarlett Johansson Hate Blog. Really. But.
This was a quite beautiful movie and it was beautifully photographed. But but but. It was dull. Actors just stood and wondered and suffered.
Perhaps it was the It, to show the reality of that age? I didn't wait for action or quick editing but I want a plot. Something to think and enjoy during the show and even after.
Actually what I really believe is that someone (the director, the producer, someone) saw the painting and then a Scarlett Johansson Movie. And then he (I believe it's a 'he') got an idea

HERE COMES THE SUN:

Tämä ei ole Scarlett Johansson Hate Blog. Ei tosiaankaan. Mutta.
Tämä leffa oli varsin kaunis ulkoasultaan ja se oli kuvattu kauniisti. Mutta mutta mutta. Se oli tylsä. Näyttelijät vain seisoskelivat ja podiskelivat ja kärvistelivät.
Ehkä se olikin juuri se tehokeino, esittää aikakautensa todellisuutta? En kaipaa actionia enkä nopeita leikkauksia, mutta kaipaan juonta ja purtavaa aivoille.
Oikeastaan olen jokseenkin varma, että idea syntyi, kun joku (tuottaja, ohjaaja, joku ylipäänsä) näki alkuperäisen maalauksen ja sitten Scarlett Johanssonin Elokuvan. Ja sitten hän (epäilemättä mies) sai idean.

Victor Fleming: Gone with the wind (1939)

"Frankly, my dear, I don't give a damn."

AND THE SAME THING IN FINNISH:

Peruspulma saattaisi olla se, että kyseessä on dramaattisen romanssin tahi romanttisen draaman kategoriaan kuuluva elokuva; ei siis elokuva miehille... Tosiasiassa pulma on siinä, että elokuva on aivan liian pitkä ollakseen kiinnostava, siinä on runsaasti tapahtumia ja samalla siinä ei tapahdu tuntikausiin yhtään mitään kiinnostavaa. Ja. Clark Gable. Hän on liian klisheinen elostelijan perikuva ulkoisesti, jotta häntä jaksaisi pitkään katsoa edes camp-hengessä. Gablen ainoa oikea onnistuminen oli Hustonin Sopeutumattomissa (The Misfits, 1961) ja siinäkin toki auttoi käsikirjoitus, ohjaus ja etevät kanssanäyttelijät kuten Marilyn Monroe, Eli Wallach, Thelma Ritter ja miksei hiukan Montgomery Cliftkin. (Ja tietysti kertomukset kuvausten ulkopuolisesta todellisuudesta!) Mutta Tuulen viemää... Nimi kertoo kaiken!

Sofia Coppola: Lost in Translation (2003)

Everything is right: famous actors, interesting environment and the director has got some name (even as director): Sofia Coppola. But. We've seen this all too many times. There's nothing new in this film except language and that is no reason to watch this film till end credits.

HERE IT COMES:

Periaatteessa leffassa ei ole mitään vikaa: niminäyttelijät, hyvä miljöö ja ohjaajanakin nimeä saanut Sofia Coppola. Mutta. Tämä kaikki on jo nähty. Ei tässä ole mitään muuta uutta kuin japanin kieli ja sen takia ei kyllä jaksa tällaista elokuvaa loppuun asti katsoa.

David Fincher: Zodiac (2007)

David Fincher is a man with reputation and he has done several movies with a touch of visual taste and content. For example Fight Club was a film that I avoided for a long time. When I finally saw the movie it was something else.. It took me.
Zodiac is another movie.
Zodiac begins as a movie but after 30 minutes it's just a serie of car driving and insignificant conversations and no meaning at all. Not to mention the great ending. It never comes. Luckily however the movie ends and you can go home and do something useful...
Was there any actors you have sometimes heard? Oh yes; Mark from ER.

LISTEN TO THIS:

David Fincher on persoonallisen ohjaajan maineessa ja hän on onnistunut kyllin useasti yllättämään visuaalisella ja sisällöllisellä otteellaan. Esim. Fight Club'iin suhtaudun todella varauksellisesti etukäteen ja lopulta jätinkin elokuvan väliin. Kun sen sitten vuosia myöhemmin katsoin, totesin leffan olevan ihan muuta kuin luulin: se nappasi hyppysiinsä.
Zodiac on toista maata.
Zodiac alkaa ihan elokuvana, mutta puolen tunnin jälkeen se on vain sarja autoajeluja ja merkityksettömiä keskusteluja vailla mitään päämäärää. Puhumattakaan kaiken pelastavasta lopusta. Sitä ei koskaan tule. Onneksi elokuva siis loppuu, että pääsee tekemään jotakin hyödyllistä...
Oliko leffassa edes kiinnostavia näyttelijöitä. Oli; Mark Tehiksestä.

Clint Eastwood: Million Dollar Baby (2004)

Oh dear... First: I like Clint Eastwood movies. I really do. It was almost love at first sight in sixties when he worked with Leone and then started to direct himself. There were some downs of course but most of that was great.
Everyone told that this movie is again a masterpiece. Bollocks!
This is a movie too long, too dull and has bad ending. Actors are great, the plot sucks.

WORDS OF WISDOM:

Voi voi... Jokainen pikkupoika ihaili länkkäreitä ja Clint Eastwoodia 60-luvulla. Ihastuin Clintin leffoihin muiden joukossa, kun hän teki dollaritrilogian Sergio Leonen ohjauksessa. Sitten syntyi kaikkea muutakin, hiukan tauhkaa ja toisaalta tiukkojakin elokuvia sekä omassa että muiden ohjauksessa.
Tätä elokuvaa kehuivat kaikki kriitikoista yksittäisiin katsojiin. Paskanmarjat!
Surkea elokuva: aivan liian pitkä ja tylsä ja vapauttava loppukin puuttuu. Näyttelijät ovat takuuhyviä, mutta tarina on tönkkö näyteltäväksi.

James L. Brooks: As Good As It Gets (1997)

You get Academy Awards and you forget them. The greatest work of Jack Nicholson is Jack Nicholson himself. This is the character he has done and acted again and again and again. To do that and trying to be funny with it... there's nothing brave in it. Helen Hunt is OK in TV but in the big screen: it takes more than that. The whole thing is dull so the funniest thing is that this movie is under 'Comedy' genre!


FEW POINTS IN FINNISH:

Oscar'eita saadaan ja Oscar'eita unohdetaan. Jack Nicholsonin suurenmoisin roolityö on Jack Nicholson itse. Tätä hahmoa hän on viimeiset vuosikymmenet hellinyt ja näytellyt yhä uudestaan ja uudestaan. Siinä ja sen ironisoimisyrityksesä ei ole enää oikein mitään urheaa. Helen Hunt toimii oivasti televisioruudussa, mutta valkokangaskarisma vaatisi jonkin verran isompaa. Koko juttu on tympeä ja tylsä, joten 'komedia'-kategoriaan sijoittaminen on jutun ironisin vitsi!

Wayne Wang: Smoke (1995)

Oh no! Deep... so deep.

SOMETHING IN FINNISH:

Oi voi! Syvällistä... syvällistä.

Peter Weir: The Truman Show (1998)

On paper it was a fine idea about a fellow who lives in a non-real world. The thing is that this story is told in five minutes, but the director Peter Weir (who has done even quite good movies too) has to spend with that one and a half hour. Without any reason at all! Endless long and dull movie to watch. It was it's year's 'New Clothes of the Emperor'... And someone really praised Jim Carrey's performance! O tempora, o mores!

SHOT SUMMARY IN ANOTHER LANGUAGE:

Paperilla hyväntuntuinen idea kaverista, joka elää lumemaailmassa. Vikana on vain se, että tämä tarina on kerrottu viidessä minuutissa, mutta ohjaaja Peter Weir, joka sentään on tehnyt ihan säällisiäkin juttuja, on venyttänyt jutun puolitoistatuntiseksi. Ilman mitään erikoista syytä! Loputtoman pitkä ja tylsä elokuvaurakka. Ko. vuoden 'Keisarin uudet vaatteet'...
Ja joku vielä kehui Jim Carreyn suoritusta!? O tempora, o mores!

Steven Spielberg: E.T. (1982)

This same feeling of a disappointment catches you often when you hear of something extragood and then you must wait and wait until you finally see It by yourself. It is of course true that you should see the movie right the way when it comes out and from the big screen; not twenty years after from tv lying on your couch. But still: circumstances should not be the thing, I mean: what really works, works in spite of those? 'E.T.' was one big disappointment. It was not only that technology, timing and effects were oldfashioned. It was the story itself. Neither it takes you with or not. This didn't take me anywhere else than to sleep. I think Steven Spielberg can make also entertaining movies. Now and then.


SHOT SUMMARY IN FINNISH

Tämä sama pettymys iskee usein, kun kuulee hyvää ja odottaa ja odottaa ja sitten vihdoin näkee itsekin. On tietysti totta, että elokuva pitäisi nähdä heti tuoreeltaan ja oikealla, isolla valkokankaalla, eikä vasta vuosien päästä tv-ruudusta kotisohvalla. Mutta silti: olosuhteet eivät saisi vaikuttaa ja kääntäen se mikä toimii, toimii niistä riippumatta. 'E.T.' osoittautui isoksi pettymykseksi. Kyse ei ole tekniikan ohituksesta, ulkoasun ja tehosteiden vanhanaikaisuudesta, vaan itse tarinasta. Se joko vie tai sitten ei. Minua se ei vienyt kuin unten maille. Steven Spielberg osaa kyllä tehdä viihdyttävääkin elokuvaa!

Jane Campion: Piano (1992)

Beautiful, touching and deep! I was really excited when I bought this movie ja sat down. And the result was, like most of the time, a big disappointment; the movie was dull, dull and dull. No plot, no humour, no suspence, no nothing. It can of course be the point of wiev. I mean: the wiever is not in right mood or something like that, but yet: that's the right we wievers do have! Movies are made for us. And then million of critics can't be wrong.

A SHORT SUMMARY IN FINNISH

Kaunis, koskettava ja syvällinen! Kiinnostuneena ja odottavana hankin elokuvan ja istuin katsomaan. Tuloksena oli, kuten usein, totaalinen pettymys; elokuva olikin kuivakka, tosikkomainen ja tavallisen tylsä. Kyse voi aina olla makuasioista. Siitä, että vastaanottaja ei olekaan vastaanottavainen, mutta toisaalta: juuri se oikeus meillä katsojilla on! Meille elokuvat on tehty. Ja silloin miljoona kriitikkoa voi olla väärässä.