I've never understand what's so great in Charles Chaplin? Silent Tramp was cruel, unsophisticated, dishonest and unfriendly. He was no hero at all.
And when he began to make feature films he made the same mistake than the most: he thought that he would be an artist.
I like A King in New York (1957) and A Countess from Hong Kong (1967) (Marlon Brando is irresistible funny running between cabins in women's dressing gown!). But the rest of his films... rubbish! For example The Great Dictator (1940). Chaplin cried that his moustache has been stolen. I'll wonder why Oliver Hardy was so calm?
This City Lights is an effort to be wise and sensitive but it turns to be just dull. (Not to mention that Chaplin needed 300 takes for the Tramp's and blind girl's first meeting scene.
SOME LIGHT IN THE END OF A TUNNEL:
En ole koskaan ymmärtänyt Charles Chaplinin suuruutta? Mykän kauden Kulkuri oli julma, sivistymätön, epärehellinen ja epäystävällinen moukka. Ei mikään sankari.
Ja kun hän alkoi tehdä pitkiä elokuvia, hän teki juuri saman erehdyksen kuin kaikki muutkin: hän luuli olevansa taiteilija.
Minä pidän elokuvista Kuningas New Yorkissa (1957) ja Hong Kongin kreivitär (1967) (Marlon Brando on vastustamattoman hauska säntäillessään naisten aamutakissa hyttien väliä!). Mutta muut leffat... roskaa! Esimerkiksi Diktaattori (1940). Chaplin itki, että hänen viiksensä on varastettu. Ihmettelenpä, miksi Oliver Hardy säilytti mielenmalttinsa?
Kaupungin valot on yritys olla viisas ja tunteikas, mutta elokuva on lopulta vain tylsä. (Puhumattakaan siitä, että Chaplin tarvitsi 300 otosta Kulkurin ja sokean tytön ensi tapaamisen kuvaamiseen.)
No comments:
Post a Comment