Steven Soderbergh: The Good German (2006)

Now, there's a movie that makes you think. The thought: why and to whom on earth is this film made for?! There must be an answer but I haven't found it. I'm totally lost.
In principle there's some idea: the director, The George Clooney and the paying homage to black and white period. But after four minutes of the beginning you just wait this movie to end. (And it feels like it would never end... But it ends after all and then you stand up and clap your hands and you know what the word freedom really means.)
I've heard that Steven Soderbergh has done another movie too?

THE LITTLE WONDERER:

No niin, tässäpä elokuva, mikä saa katsojansa todella miettimään. Miettimään, että miksi ihmeessä ja kenelle kummalle tämä elokuva oikein on tehty?! Kyllähän siihen täytyy olla vastauskin, mutta minä en ole sitä keksinyt. En tosiaan.
Periaatteessa leffassa on ajatusta: nimiohjaaja, the George Clooney ja pastissimainen tyylittely mustavalkoiseen aikakauteen. Mutta kun elokuvaa on kulunut neljä minuuttia, sitä alkaa vain odotella leffan loppumista. (Ja vähitellen alkaa tuntua, ettei se kuitenkaan lopu koskaan... Mutta kyllä se loppuu ja sitten pitääkin karata ylös ja hakata käsiään ja yhtäkkiä tajuaa oikeasti, mitä vapaus tarkoittaa.)
Olen kuullut, että Steven Soderbergh on tehnyt jonkun toisenkin elokuvan?

Mark Romanek: One Hour Photo (2002)

Now, this is a good movie: it's economic and logical. It makes you to believe to it's story. The director (Mark 'Never-Heard' Romanek) is very talented to keep the things going. Even Robin Williams (who I appreciate much as comedian) is great in his role.
But. Right in the end of the movie all crashes and thriller movie turns to a trivial chasemovie that makes you feel embarassed! Oh my Good! It's a Short Kiss Goodnight! Bye bye One Hour Photo!

I'LL WONDER:

Timmi ja perusteltu leffa, joka saa uskomaan tarinaansa. Ohjaaja (Mark 'Never-Heard' Romanek) kuljettaa tarinaa luontevasti. Paljon pitämäni Robin Williamskin onnistuu tässä roolissaan.
Mutta. Sitten rysähtää aivan loppumetreillä ja elokuva muuttuu nolostuttavaksi takaa-ajoksi! Jesta ja varjele! Bye Bye Baby, baby Goodbye! Hyvästi One Hour Photo!

Peter Webber: Girl with a Pearl Earring (2003)

This is not a Scarlett Johansson Hate Blog. Really. But.
This was a quite beautiful movie and it was beautifully photographed. But but but. It was dull. Actors just stood and wondered and suffered.
Perhaps it was the It, to show the reality of that age? I didn't wait for action or quick editing but I want a plot. Something to think and enjoy during the show and even after.
Actually what I really believe is that someone (the director, the producer, someone) saw the painting and then a Scarlett Johansson Movie. And then he (I believe it's a 'he') got an idea

HERE COMES THE SUN:

Tämä ei ole Scarlett Johansson Hate Blog. Ei tosiaankaan. Mutta.
Tämä leffa oli varsin kaunis ulkoasultaan ja se oli kuvattu kauniisti. Mutta mutta mutta. Se oli tylsä. Näyttelijät vain seisoskelivat ja podiskelivat ja kärvistelivät.
Ehkä se olikin juuri se tehokeino, esittää aikakautensa todellisuutta? En kaipaa actionia enkä nopeita leikkauksia, mutta kaipaan juonta ja purtavaa aivoille.
Oikeastaan olen jokseenkin varma, että idea syntyi, kun joku (tuottaja, ohjaaja, joku ylipäänsä) näki alkuperäisen maalauksen ja sitten Scarlett Johanssonin Elokuvan. Ja sitten hän (epäilemättä mies) sai idean.

Victor Fleming: Gone with the wind (1939)

"Frankly, my dear, I don't give a damn."

AND THE SAME THING IN FINNISH:

Peruspulma saattaisi olla se, että kyseessä on dramaattisen romanssin tahi romanttisen draaman kategoriaan kuuluva elokuva; ei siis elokuva miehille... Tosiasiassa pulma on siinä, että elokuva on aivan liian pitkä ollakseen kiinnostava, siinä on runsaasti tapahtumia ja samalla siinä ei tapahdu tuntikausiin yhtään mitään kiinnostavaa. Ja. Clark Gable. Hän on liian klisheinen elostelijan perikuva ulkoisesti, jotta häntä jaksaisi pitkään katsoa edes camp-hengessä. Gablen ainoa oikea onnistuminen oli Hustonin Sopeutumattomissa (The Misfits, 1961) ja siinäkin toki auttoi käsikirjoitus, ohjaus ja etevät kanssanäyttelijät kuten Marilyn Monroe, Eli Wallach, Thelma Ritter ja miksei hiukan Montgomery Cliftkin. (Ja tietysti kertomukset kuvausten ulkopuolisesta todellisuudesta!) Mutta Tuulen viemää... Nimi kertoo kaiken!

Sofia Coppola: Lost in Translation (2003)

Everything is right: famous actors, interesting environment and the director has got some name (even as director): Sofia Coppola. But. We've seen this all too many times. There's nothing new in this film except language and that is no reason to watch this film till end credits.

HERE IT COMES:

Periaatteessa leffassa ei ole mitään vikaa: niminäyttelijät, hyvä miljöö ja ohjaajanakin nimeä saanut Sofia Coppola. Mutta. Tämä kaikki on jo nähty. Ei tässä ole mitään muuta uutta kuin japanin kieli ja sen takia ei kyllä jaksa tällaista elokuvaa loppuun asti katsoa.

David Fincher: Zodiac (2007)

David Fincher is a man with reputation and he has done several movies with a touch of visual taste and content. For example Fight Club was a film that I avoided for a long time. When I finally saw the movie it was something else.. It took me.
Zodiac is another movie.
Zodiac begins as a movie but after 30 minutes it's just a serie of car driving and insignificant conversations and no meaning at all. Not to mention the great ending. It never comes. Luckily however the movie ends and you can go home and do something useful...
Was there any actors you have sometimes heard? Oh yes; Mark from ER.

LISTEN TO THIS:

David Fincher on persoonallisen ohjaajan maineessa ja hän on onnistunut kyllin useasti yllättämään visuaalisella ja sisällöllisellä otteellaan. Esim. Fight Club'iin suhtaudun todella varauksellisesti etukäteen ja lopulta jätinkin elokuvan väliin. Kun sen sitten vuosia myöhemmin katsoin, totesin leffan olevan ihan muuta kuin luulin: se nappasi hyppysiinsä.
Zodiac on toista maata.
Zodiac alkaa ihan elokuvana, mutta puolen tunnin jälkeen se on vain sarja autoajeluja ja merkityksettömiä keskusteluja vailla mitään päämäärää. Puhumattakaan kaiken pelastavasta lopusta. Sitä ei koskaan tule. Onneksi elokuva siis loppuu, että pääsee tekemään jotakin hyödyllistä...
Oliko leffassa edes kiinnostavia näyttelijöitä. Oli; Mark Tehiksestä.

Clint Eastwood: Million Dollar Baby (2004)

Oh dear... First: I like Clint Eastwood movies. I really do. It was almost love at first sight in sixties when he worked with Leone and then started to direct himself. There were some downs of course but most of that was great.
Everyone told that this movie is again a masterpiece. Bollocks!
This is a movie too long, too dull and has bad ending. Actors are great, the plot sucks.

WORDS OF WISDOM:

Voi voi... Jokainen pikkupoika ihaili länkkäreitä ja Clint Eastwoodia 60-luvulla. Ihastuin Clintin leffoihin muiden joukossa, kun hän teki dollaritrilogian Sergio Leonen ohjauksessa. Sitten syntyi kaikkea muutakin, hiukan tauhkaa ja toisaalta tiukkojakin elokuvia sekä omassa että muiden ohjauksessa.
Tätä elokuvaa kehuivat kaikki kriitikoista yksittäisiin katsojiin. Paskanmarjat!
Surkea elokuva: aivan liian pitkä ja tylsä ja vapauttava loppukin puuttuu. Näyttelijät ovat takuuhyviä, mutta tarina on tönkkö näyteltäväksi.